Tekstiilisuunnittelun opiskelija Veera Heinonen Metropoliasta on tutkinut opinnäytetyössään suomalaisten kutomoiden osaamistarpeita, sekä koonnut yhteen tietoa tekstiilialan koulutuksesta.

Kymmenien vuosien ajan on puhuttu tekstiilialan osaajapulasta, ja aihe on noussut jälleen ajankohtaiseksi. Tekstiiliteollisuuden liikevaihto on noussut viime vuosien ajan, samalla kun viennin arvo on kasvanut tekstiilien osalta. Kysyntä lisääntyy kotimaan ohella myös ulkomailla. Samaan aikaan selluloosapohjaisten kuitujen ja kierrätyksen tuomat mahdollisuudet luovat uusia kysymyksiä ja tarpeita alalle.

Opinnäytetyöni aihe on lyhyesti “Kutomoiden tulevaisuus – Osaamiskadon kartoitus”. Opinnäytetyöni tarkoituksena on tutkia, miltä näyttää kutomoiden ja tekstiilialan tulevaisuus Suomessa, sekä miten voimme taata tekstiiliosaamisen pysyvän elinvoimaisena kotimaassamme.

Turvattu tulevaisuus

Teetin opinnäytetyötäni varten puolistrukturoidun kyselyn, jolla lähestyin Suomessa toimivia kutomoita. Kyselyn tarkoituksena oli kerätä tietoa itse yrityksiltä ja alan ammattilaisilta. Vastauksia kerättiin neljän viikon ajan helmi-maaliskuun aikana. Kyselyyn vastasi 15 henkilöä, kolme esihenkilöä, kaksi yrittäjää ja kymmenen työntekijää.

Kyselyyn vastanneista 46,7 prosenttia kokee alan tulevaisuuden jokseenkin turvatuksi, ja 26,7 prosenttia todella turvatuksi. Turvaa luo vastaajien mukaan uusien materiaalien valmistaminen, sekä kiertomateriaalit. Yritykset ovat tälläkin hetkellä kehittämässä omaa tuotantoaan ja tuotteita kierrätysmateriaalit mielessään.

Kierrätykseen liittyvä teollisuus on meillä vielä alkutekijöissään. Tekstiilikierrossamme on vielä monta askelmaa, joihin tulee kiinnittää huomiota ja laittaa kuntoon ennen lopputuotteiden suunnittelua ja valmistamista. Tämä teollisen tuotannon mittakaava loisi kotimaahan monia työpaikkoja uusilta alueilta, mikä kasvattaisi nykyisesti jo korkeaa työntekijätarvetta.

Osaajatarve ja koulutus eivät kohtaa

Kyselyyn vastanneet yritykset ilmoittivat kaipaavansa uusia osaajia joko heti tai kahdesta kolmeen vuoden kuluttua. Tarve kohdistuu etenkin ompelijoihin ja käsityöläisiin, tuotannon työntekijöihin, tekstiiliteknilliseen osaamiseen sekä asiantuntijoihin. Näihin kyseisiin työtehtäviin johtavia koulutuksia on tarjolla kotimaassa vähän. Koulutukset eivät myöskään houkuttele oppilaita puoleensa yhtä paljon kuin käsityöläisyyteen ja artesaanityöhön valmistelevat tutkinnot.

Kun kotimaan tuotantoa alettiin ulkoistamaan, tarve työntekijöille väheni. Tämän seurauksena monia alalle johtavia koulutuksia lopetettiin. Esimerkiksi laitosmiehen tutkinto on ollut lakkautettuna jo 30 vuoden ajan.

Tutkin opinnäytetyötäni varten tekstiilialalle johtavia koulutuksia, joita on tarjolla kotimaassamme. Tällä hetkellä vain noin kymmenen prosenttia ammatillisista tutkinnoista erikoistuu juuri sarjatuotantoon ja teollisen tekstiilin valmistamiseen. Meillä on selkeä koulutuksen kato juuri teollisen tuotannon osa-alueella, sekä tulevaisuudessa kierrätyksen osalta. Koulutuksen tulisi vastata näihin tarpeisiin.

Kyselyyn vastanneet ammattilaiset kertoivat osaamisen kertyneen pääosin itse työn kautta, joko työn tarjoaman koulutuksen tai itse työtehtävän avulla. Ammattilaisten oma harrastuneisuus ja edelliset työtehtävät vaikuttavat selkeästi taidokkuuteen. Mielenkiinto ja motivoituneisuus alaa kohtaan ovat aina olleet tärkeitä. Nyt kun koulutusta ei juurikaan ole, niiden merkitys korostuu.

Ratkaisuja haasteisiin 

Suomen Tekstiilin ja Muodin teettämän osaajakartoituksen vuodelta 2022 mukaan nykyisistä koulutuksista valmistuneiden osaamisen kerrotaan vastaavan työelämän tarpeita.

Ammatillisista koulutuksista muokataan enemmän työelämää vastaavia. Tämän vuoden elokuussa tulee voimaan ammatillisen koulutuksen perusteiden täydennys, joka varmistaa koulutuksen vastaavan työelämän odotuksia. Korkeakoulut erikoistuvat nykyään myös selkeämmin eri osa-alueille. Tampereen ammattikorkeakoulu käynnisti elokuussa 2022 jälleen tekstiili- ja materiaalitekniikan koulutuksen seitsemän vuoden tauon jälkeen.

Kierrätyksen osalta meiltä puuttuu pitkälti koulutusta. Ammatilliseen tekstiili- ja muotialan perustutkintoon on lisätty uusi osa ”tekstiililajittelija”. Tämä on kuitenkin vain pieni osa tutkintoa, eikä vielä suuntaa opiskelijaa vain kierrätyksen alalle.

On myös mahdollista vastata koulutus- ja työntekijätarpeeseen erilaisten oppisopimusten ja lisäkoulutusten kautta, joita muualla teollisuudessa käytetään paljon. Ulkopuoliset tahot voisivat myös tarjota erilaisia koulutuspajoja, sekä rekry-koulutuksia, joissa työntekijä koulutetaan suoraan työtehtävää vastaavaksi.

Yhteistyö ja kommunikointi yritysten, kouluttajien ja oppilaitosten välillä on tärkeää. Uusia mielikuvia alasta luodaan tuomalla konkreettisesti esiin työn sisältöä esimerkiksi viestimällä. Kyselyyn vastanneista yrityksistä yli 60 prosenttia haluaa lisätä yhteistöitä koulujen kanssa tulevaisuudessa. Työharjoitteluita ja esilläoloa koulun ohella tahdotaan lisätä, kuten myös erilaisia suunnitteluyhteistöitä ja kilpailuita. Näistä tulisikin viestiä oppilaitoksille, jotta voitaisiin pohtia sopivia keinoja yhteistöiden toteuttamiselle yhdessä.

Yhteenveto

Opinnäytetyössä koottujen tietojen perusteella tekstiilialan tulevaisuus on Suomessa turvatulla pohjalla. Muuntokuidut ja kierrätys ovat vakiintumassa osaksi nykyistä teollisuutta, ja niiden kautta teollisuuden uskotaan lisääntyvän. Kutomoalan yritykset kokevat tulevaisuuden turvatuksi kiertomateriaalien ja niihin liittyvien innovaatioiden osalta. Kehittämistoimintaa kiertotalouden tuotantoketjun ympärillä tulee jatkaa, jotta pääsemme valjastamaan kaiken siinä olevan potentiaalin.

Nykyisestä koulutustarjonnasta löytyy selkeitä puutteita teollisen tuotannon ja kierrätyksen osalta, johon tulisi vastata tulevaisuudessa. Puutteet kohdistuvat koulutuksen tarjontaan ja vetovoimaisuuteen. Mikäli alaa tahdotaan kampanjoida, uudet mielikuvat ja työn konkreettinen avaaminen olisivat tärkeimmässä osassa.

Puutteiden ja haasteiden päihittämiseksi tarvitaan yhteisiä ponnisteluja, sillä ne ulottuvat laajalle alueelle. Yksittäistä ratkaisua niihin ei ole, koska kaikki osa-alueet linkittyvät kiinteästi toisiinsa. Kuitenkin yhteistyö ja kommunikointi oppilaitosten sekä yritysten välillä on avainasemassa osaajakadon päihittämisessä.

Teksti ja kuvat: Veera Heinonen, Metropolia AMK

STTL ry on toiminut opinnäytetyön yhteistyökumppanina.

Linkki julkaistuun opinnäytetyöhön ammattikorkeakoulujen Theseus-tietokannassa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109002

ESITTELYNI:

 

Olen Veera “Vepa” Heinonen, 25-vuotias ja opiskelen Metropolia AMK:ssa tekstiilisuunnittelua viimeistä vuotta. 

Tulevana suunnittelijana minua kiinnostaa myös tuotteisiin liittyvä tuotantoketju kokonaisuudessaan. Mitä enemmän suunnittelija tietää siitä, mitä seuraavat ihmiset ketjussa tekevät, mikä heidän työtään helpottaa ja miten he työskentelevät, sitä paremmin pystyy suunnittelemaan tuotteita, jotka valmistuvat nopeasti sekä näppärästi. Minua kiinnostaa myös tuotantoon liittyvä tekniikka, koneet ja ohjelmat. Tulevaisuudessa toivon työskenteleväni niiden parissa. 

Pian valmistuvana ammattilaisena minua mietityttävät alamme tulevaisuus ja sen mahdollisuudet. Siitä opinnäytetyö saikin alkunsa.